Tervetuloa vaeltamaan Urjalaan!
Majoituspaikkoja Urjalasta Tästä löydät yhteystiedot
Vaelleusreitin uusi kartta täällä
Kartta suurempana pdf-muodossatästä
Esite pdf-muodossa
Pysäköintiohjeet
Ohjelma
Evakkovaelluksen 10-vuotisjuhla
yhdistyy Urjalan Karjalaseuran 70-vuotisjuhlaan
Kaikki on valmista kymmenettä valtakunnallista Evakkovaellusta varten, joka järjestetään lauantaina 9.7. Urjalassa. Tapahtuma on samalla Urjalan Karjalaseuran 70-vuotisjuhla.
Ensimmäinen Evakkovaellus toteutui kesäkuussa 2006 Virolahdella Evakkolapset ry:n aloitteesta. "Evakkovaellukseen osallistuminen tuo elävän kosketuksen niihin lapsuusajan muistoihin, jotka kaikilla evakkoon joutuneilla lapsilla ovat vaikuttaneet tunne-elämään koko myöhemmän elämän ajan", sanoo Evakkolapset ry:n puheenjohtaja Lauri Kosonen.
"Vaellus on hyvä tapa viettää seuran 70-vuotisjuhlaa. Perinteinen juhla tavoittaa vain joitakin asiasta kiinnostuneita, mutta vaelluksella voimme tarjota elämyksen toivottavasti sadoille, sillä edellinen vaellus Urjalassa heinäkuussa 2010 keräsi nelisensataa osanottajaa", perustelee Eija Järvinen, Urjalan Karjalaseuran puheenjohtaja.
Hän korostaa, miten vaelluksella yhdistyvät myös kaikki juhlan osat. "Kokoonnutaan yhteen, haastellaan, pidetään hartaus ja muistetaan sankarivainajia samoin kuin Karjalaan jääneitä vainajia. Lisäksi uskon, että parhaat juhlapuheet, joilla aidosti tavoittaa kuulijan, käydään vaeltajien kesken vaellusreitillä. Muutenkin tunnelma syntyy, kun vaeltajat pukeutuvat evakkoajan henkeen ja ottavat mukaansa evakkomatkan tehnyttä esineistöä."
Lauri Kosonen muistuttaa, miten evakkoon joutumisen muistaminen, tunnemuistojen herääminen ja niistä puhuminen samanlaisia tilanteita kokeneiden kanssa on tärkeää.
"Se on pohjana oman itsen ymmärtämiselle ja hyväksymiselle.
Jokaisen on hyvä huomata vahvuutensa näin jälkeenpäin, vaikka hädän hetket ovat tuntuneet raskailta. On hyvä jokaisen oivaltaa, että nuo vaikeat ajat ovat osaltaan vahvistaneet silloisia lapsia selviytymään elämänsä myöhemmissäkin vastoinkäymisissä."
"Vaellus on tunnematka, jonka aikana voi palautella mieliin aiemmin kuulemaansa tai kokemaansa ja voi jakaa sen muiden kanssa. Vaelluksessa toteutuu juuri se, miten kuljetaan konkreettisesti yhtenä kansana eteenpäin. Kuulutaan yhteen, jaetaan ja eläydytään evakkoajan tuntemuksiin, mutta kuitenkin mieli on turvallinen. Perustuuhan kokemus vapaaehtoisuuteen ja nykyään myös iloiseen vuotuiseen tapaamiseen", kuvaa Järvinen vaellustapahtuman luonnetta.
Samalla hän muistuttaa, että tavoitteena on juhlia ilman, että kenellekään jää kortteja arkistoon tai kukkia kuihtumaan.
"Haluamme juhlia seuran periaatteen mukaan niin, että siirrämme elävää Karjalaa, tietoisuutta juuristamme ja ainutkertaisista selviytymistarinaa muiston voimalla jälleen eteenpäin jaettavaksi. Toivomme, että tältä evakkotieltä kaikki palaavat kokemusta rikkaampina kotiin, silloin juhlamme on onnistunut."
Vaellus alkaa yhteishetkellä Urjalan kunnantalon pihalla. Vaelluksen avaa Evakkolapset ry:n hallituksen jäsen Anne Kuorsalo, joka tuo vaeltajille kirjailija Eeva Kilven tervehdyksen. Kilpi ei tule paikalle, mutta hän on kirjoittanut viestin juuri tämän vuoden vaelluksen osanottajille.
Reitti kulkee Uutisjärven ympäri ja lenkki on osittain karjalaista asutusta. Kymmenkunta evakkotilaa perustettiin reitin varrelle. Lottakanttiini on Muolaasta Urjalaan tulleen Kiiskin perheen pihalla, jossa vaeltajat voivat tutustua tarkemmin perheen evakkotarinaan sekä evakkopaikkaan. Muutakin ohjelmaa on luvassa reitin varrelle, mutta yllätyksiä ei paljasteta etukäteen.
Vaellus palaa kunnantalon pihaan, jossa on maksullinen kenttäruokailu. Sen jälkeen vaellus
päättyy kunniakäyntiin Urjalan sankarihaudalla, Karjalaan jääneiden muistomerkillä ja kenttähartauteen.
Lisätietoa www.evakkovaellus.fi ja www.urjalankarjalaiset.fi
Evakkolapset ry.
Lauri Kosonen, 0400 259 005
Anne Kuorsalo 040 524 52 93
Urjalalan Karjalaseura
Eija Järvinen, 040 841 77 27
Maija Lintula 040 569 82 65
Evakkovaellus Porkkalan tunnelmissa 15.8. 2015
Yhdeksäs Evakkovaellus kuljetaan ensi elokuussa Porkkalan evakuoinnin merkeissä ja aidon rajaseudun tunnelmissa. Vaellus alkaa lauantaina 15.8. Sjundbyn linnan luota Siuntiosta ja reitin pituus on noin kahdeksan kilometriä.
Tapahtumassa muistetaan kaikkia sotien aikana evakkoon joutuneita mutta erityisesti halutaan tuoda esiin Porkkalan evakuointi syyskuussa 1944. Moskovan välirauhan yksi ehto oli 925 neliökilometrin Porkkalan alueen vuokraaminen Neuvostoliiton sotilastukikohdaksi 50 vuodeksi.
Käsky evakuointiin annettiin 19.9. 1944 ja alue piti saada tyhjäksi iltaan 28.9. 1944. Kun alueen 7 300 asukasta lähti kotiseuduiltaan, tulevaisuus oli monin tavoin epävarma, sillä kukaan ei osannut kuvitella, että Neuvostoliitto palauttaisi Porkkalan ennen vuokrasopimuksen päättymistä jo 1956.
Porkkalan alue käsitti Kirkkonummen ja Siuntion kuntien eteläosat, Degerbyn kunnan melkein kokonaan ja pienet osat Espoon ja Inkoon kunnista.
Vaellus lähtee Sjundbystä kello 12.30, mutta ohjelma ja kahvitarjoilu linnan pihalla alkavat jo kello kymmenen jälkeen Vaelluksen lähettää liikkeelle sen suojelija Elisabeth Rehn. Vaellus päättyy Lepopirtille, Siuntion Rantasipiin.
Vaelluksen järjestää Porkkalan Parenteesi ry. yhteistyökumppaninaan Evakkolapset ry. jonka aloitteesta Evakkovaellukset alkoivat 2006.
"Kaikki tiedämme Karjalasta evakuoidut, joita on todella suuri määrä.
Samat tunnemuistot yhdistävät Karjalan, Sallan, Petsamon ja Porkkalan lapsia. Samat muistot elävät edelleen ja vaikuttavat Porkkalan lapsissa, jotka evakuoitiin tuolloin. He joutuivat samalla tavalla jättämään kotinsa ja lähtemään tuntemattomaan. Evakkolasten yhdistys tahtoo yhteistyössä Porkkalan Parenteesin kanssa kunnioittaa näitä Porkkalan lapsia tämän vuoden Evakkovaelluksella", sanoo Evakkolapset ry:n puheenjohtaja Eini Hämäläinen.
Autojen parkkipaikat on järjestetty reitin päätepisteeseen. Kuljetukset Rantasipistä lähtöpaikalle alkavat kello 10.
Osanottomaksu 20 euroa, jos on ilmoittautunut viimeistään 31.7. Elokuussa ilmoittautuneille hinta on 30 euroa. Alle 12-vuotiaitten osanottomaksu on 15 euroa ja alle neljävuotiaat ilmaiseksi.
Hinta sisältää Evakkovaelluksen, kahvit ennen vaelluksen alkua Sjundbyn linnalla, kenttälounaan reitin varrella sekä lähtökuljetuksen Rantasipiltä Sjundbyn linnalle. Lisähintaan meno- ja paluukuljetukset Kirkkonummelta ja Degerbystä 10 euroa henkilö. Vaellusreitin kartta tässä linkissä pdf-tiedostona.
Lisätietoja kuljetuksista on ilmoittautumislomakkeessa: Lomake löytyy tästä.
Degerbyn Igor-museon näyttely evakuoinnista avoinna kello 10 alkaen
www.evakkovaellus.fi
www.porkkala.net
www.dgerby.fi
Lisätietoja Evakkolapset ry. Anne Kuorsalo 040 524 52 93
Tästä voit tulostaa vaelluksen esitteen tästä
_________________________________________
Evakkovaellus jalostaa muistot
Evakkovaelluksessa tärkeintä on tapahtuman kytkeytyminen osanottajien ja heidän yhteisöjensä identiteettiä rakentaviin peruskertomuksiin. Näin toteaa tutkija Maja Mikula, joka on kirjoittanut evakkovaelluksia analysoivan artikkelin tieteelliseen verkkolehteen Rethinking History, The Journal of Therory and Practice, suomennettuna, historiaa uudelleen ajateltuna, teoriaa ja käytäntöä.
Lue koko Anne Kuorsalon artikkeli tästä pdf-muodossa
______________________________________________
Muistovaelluksen taltiointi yhdistää mennyttä nykyiseen
Aito filmikatkelma sotien taisteluista ja evakoista matkalla turvaan sodan jaloista avaa kahdeksannesta Evakkovaelluksesta tehdyn dokumentin. Kuvaleikkaus evakkojen kulkueesta 70 vuoden takaa Virolahdella lauantaina 19.7. 2014 järjestettyyn Evakkovaellukseen toimii tehokkaasti. Sitä tehostaa vielä kehotus pysähtyä hetkeksi miettimään, miltä tuntuisi jos kotisi tuhotaan ja sinut ajetaan kotitiseudultaisi pois pysyvästi. Lue esittely tästä kokonaan
Vaellus alkamassa Virolahdella.
Lisää kuvia täällä. Runsaasti Aki Ruuskasen kuvia täällä
Vaeltajat uhmasivat hellettä
Sadat vaeltajat kävelivät hellettä uhmaten Evakkovaelluksen reitin Virolahdella sunnuntaina 19.7. 2014. Vaellus oli muistovaellus, joka oli omistettu kesän 1944 evakkotielle. Silloin Karjalan evakot joutuivat pakenemaan sotaa kylmässä ja sateisessa säässä.
Evakkovaellus järjestettiin kahdeksannen kerran ja Virolahdella kolmannen kerran. Vaellus lähti liikkeelle, kun avajaistilaisuus päättyi näytelmään, jossa palattiin tositapahtumiin Pullin talossa Jääskessä kesällä 1944. Virolahden Karjalaseuran pitkäiaikaiset avainhenkilöt Kaisu Rokka ja Anni Talsi lapsenlapsineen eläytyivät evakkoon lähtöön Kaisu Rokan kotoa 19.6. 1944, jolloin Kaisu oli 12-vuotias. Nyt lasten osissa olivat Kaisun tyttären lapset Elsa ja Otto sekä Annin tytttären tytär Essi.
Evakkolapset ry:n varapuheenjohtaja Lauri Kosonen muistutti avauspuheessaan evakkojen suuresta määrästä. Evakkoja oli kaiken kaikkiaan yli 600 000, kun mukaan lasketaan Karjalan evakoiden lisäksi Petsamon, Sallan, Lapin, Hangon ja Porkkalan evakot. Alle 15-vuotiaita lapsia oli joukosta arviolta puolet.
"Heitä kaikkia muistamme ja kunnioitamme nyt Evakkovaelluksella. Samalla iloitsemme siitä, että olemme saaneet elää 70 vuotta itsenäisessä, demokraattisessa valtiossa ja rauhan oloissa", totesi Kosonen.
Suurin osa vaeltajista oli tälläkin kertaa pukeutunut evakkoajan asuihin. Hevoskärryt, vanhat autot ja moottoripyörät loivat osaltaan sota-ajan tunnelmaa. Reitin varrella tarkastettiin myös oliko kaikilla Pyterlahden Komendanttiviraston myöntämä kulkulupa, joka oikeutti kulkemaan Tiilikkala-Pyterlahti-Ylä-Pihlaja sotilasalueen läpi.
Ammunnan ääni muistutti, miten lähellä rintama oli silloin, kun evakot joutuivat kodeistaan lähtemään.
"Missään ei ole niin karjalaista tunnelmaa kuin Evakkovaelluksella", tuumaili eräs osanottaja. Noin kahdeksan kilometrin reitti kulki ravintola Olkihatusta Bunkkerimuseolle. Yllättävän monet vaellukselle osallistuneet ja reitin kävelleet olivat tehneet myös varsinaisen evakkomatkan. Osa vaeltajista eläytyi rooleihin: matkaa teki muiden joukossa synnytyslääkäri Ensosta. Avajais- ja päätöstilaisuus sekä varsinainen vaellus keräsivät lähes viitisen sataa osallistujaa, mutta kaikki eivät hellesäässä vaellusreittiä taivaltaneet.
Vaellukselle osallistui myös taiteilija Erkki Liikanen, joka laulujen rinnalla muisteli omia vaiheitaan. Uuraassa 1943 syntynyt Liikanen kertoi, miten hänellä on edelleen tallessa Viipuriin vuodelle 1944 päivätty neuvolakortti. Liikasta säestänyt Pertti Husu kertoi omista sotalapsen kokemuksistaan, joita leimasi rengiksi joutuminen.
Ensi vuonna Evakkovaellus järjestetään Siuntiossa lauantaina 15.8. 2015. Tapahtumassa muistetaan kaikkia evakkoon lähteneitä, mutta erityisesti tuodaan esiin Porkkalan evakuointi syyskuussa 1944. Moskovan välirauhan ehtoihin kuului 925 neliökilometrin Porkkalan alueen vuokraaminen Neuvostoliiton sotilastukikohdaksi 50 vuodeksi. Alueella asui 7 300 asukasta.
Lisätietoa Porkkalan vaelluksesta. Porkkalan parenteesi
Myös vuoden 2016 vaelluspaikka on jo tiedossa. Silloin tapahtuma on Urjalassa, jossa järjestettiin myös kesän 2010 vaellus.
Evakkovaelluksen suojelijan toimi arkkiaktri Risto Pelkonen. Suojelijan tervehdys
::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::
Kangasalan vaellusvideo vaikuttaa
Kangasalan Evakkovaelluksesta koottu video tekee eläviksi heinäkuussa 2013 järjestetyn seitsemännen Evakkovaelluksen tunnelmat.
Vaikkutavinta antia dokumentissa ovat osanottajat. Kuvakertomus näyttää, miten huolellisesti vaeltajat olivat valmistautuneet tapahtumaan. Evakkotielle lähdön ja sodan ajan tunnelmat syntyivät entiajan vaatetuksesta, hevoskärryistä, vanhoista autoista.
Vaellusvideo kuvaa myös hyvin, miten valtava joukko tuhat sata vaeltajaa oli kulkiessaan kaunissa kesäsäässä. Reitti johti Äijälästä, Kangasalan Karjalaisesta Kulttuurikeskuksesta historiallisen Liuksialan kartanon pihapiirin ja sieltä kartanon kappelin kautta takaisin Äijälään. Videolle on tallennettu ohjelmakohtia reitin eri vaiheilta.
Vaelluskulkueelle kertyi mittaa peräti puolitoista kilometriä, kun itse reitin pituus oli noin neljä kilometriä. Muut luvut kertovat samaa: kulkuluvat loppuivat kesken, mutta niitä voitiin kirjoittaa 942 kappaletta Hernekeittoannoksia meni 604, kahvia juotiin 501 kuppia, piirakoita myytiin 990 kappaletta ja lettuja paistettiin 467 annosta. Kangasalan Karjalaseura kantoi päävastuun vaelluksen järjestelyissä, joissa oli mukana lähes 30 yhteistyötahoa kuten Karjalaseurojen Tampereen piiri, Evakkolasten yhdistys, kaksi teatteria, kaksi automuseota ja kaksi kuoroa.
Dokumentin vaellusosuus päättyy Virolahden Karjalaseuran edustajien Kaisu Rokan ja Anni Talsin tuomaan tervehdykseen, jolla vaeltajat toivotetaan tervetulleeksi heinäkuussa 2014 Virolahdelle. Siellä järjestetään kahdeksas valtakunnallinen Evakkovaellus lauantaina 16.7.. Tallenteen pituus on noin tunti.
Vaellusvideota voi tilata Kauko Äikäs, 041 50 60 523 tai [email protected]. Hinta postikuluineen on 25 euroa.
Virolahden Evakkovaellus on muistovaellus
Evakkovaellus järjestetään tänä vuonna kahdeksannen kerran. Virolahdella pidettävä tapahtuma on muistovaellus, joka kunnioittaa evakkotielle joutumista 70 vuotta sitten. Evakkovaelluksella kävellään noin kahdeksan kilometrin matka ja samalla eläydytään evakkoon lähdön tunnelmiin.
Evakkovaelluksen järjestävät Virolahden Karjalaseura ry. ja Evakkolapset ry. yhteistyössä eri virolahtelaisten järjestöjen ja yhteistyökumppaneiden kanssa. Ensimmäinen Evakkovaellus pidettiin Virolahdella kesäkuussa 2006. Virolahdella vaellettiin myös 2009. Viime kesänä Evakkovaellus Kangasalalla keräsi ennätysmäärän vaeltajia, joita oli yli tuhat.
"Vaelluksemme alkaa Vilkin tilalta, nykyisestä tilausravintola Olkihatusta, josta on lähdetty sotaa pakoon kaksi kertaa. Lehmät vietiin ajamalla ja tilan hevonen ori Läsi oli sodassa. Synkän metsän halki kyläläiset vaelsivat länteen, hevosajoneuvot kulkivat kyläteitä pitkin. Näitä samoja reittejä kuljemme heinäkuun vaelluksella yhdessä ohittaen 11 bunkkeria, lukuisia juoksuhautoja sekä muuta sammaloitunutta varustusta. Vaelluksemme päättyy museokäyttöön kunnostetulle Bunkkerimuseon alueelle", selvittää reittiä Liisa Hanski. Hän on Virolahden Karjalaseuran puheenjohtaja.
Hanski kertoo tehneensä elämäsn ensimmäisen merkittävän matkan pärekorissa Säkkijärven Muhulahden kylästä. "Matkaseurueemme pakeni pommituksilta suojaan kuusikkoon, josta muutaman viikon ikäinen vauva sai piikit vaippoihin. Keitto jäi liedelle lähtiessä, kuten niin monelta muultakin."
Hanskin mielestä olemme itse kukin omalla elämän mittaisella vaelluksella. "Toivottavasti jokaisen rinnalle löytyy myös nykypäivänä kulkija, joka osaa kantaa toisien kuormaa."
Evakkovaellukset aloitettiin Evakkolapset ry:n aloitteesta ja niitä on järjestetty useilla paikkakunnilla, Virolahden ja Kangasalan lisäksi Somerolla, Urjalassa, Lohjalla ja Mikkelissä.
Evakkolapset ry. kokoaa lapsena evakkotielle joutuneet purkamaan yhdessä evakkouden kokemuksia. "Evakkous on vaikuttava, mutta myös kannustava ja velvoittava perintö", sanoo Eini Hämäläinen, Evakkolapset ry:n puheenjohtaja. Hämäläisen mukaan Evakkovaellus on tietoisuuden ja ymmärryksen avartamista tunnemuistojen ja tunnelmoinnin avulla. "Samalla se on kunnioitusta vanhempiamme kohtaan."
Evakkovaellus alkaa lauantaina 19.7. kello 11.00 evakkoon lähdön tunnelmiin johdattavalla yhteishetkellä, jossa on mukana Evakkoreestä tunnettu Erkki Liikanen.
Lähtöpaikka on tilausravintola Olkihatun piha, Säkäjärventie 204, jossa on myös autojen parkkipaikka. Ravintola tarjoilee aamupalaa kello 9.30 alkaen (hinta 7 euroa). Tapahtumapaikalle kannattaa tulla hyvissä ajoin.
Noin kahdeksan kilometrin vaellusreitin varrella matkalla Bunkkerimuseolle on kaksi taukopaikkaa, joissa on tarjolla vettä ja mehua. Reitti on pääosin merkittyä vaellusreittiä ja kulkee viljelysten, aarniometsän ja bunkkerialueen läpi. Osa matkaa on kylätietä, jota käyttävät vaellukseen osallistuvat museoautot ja hevoskärryt.
Taukopaikoilta voi jatkaa matkaa myös ajoneuvon kyydissä. Jos tarvitsee kyytiapua koko reitin ajaksi, siitä pitää ilmoittaa etukäteen. Lippu maksaa 5 euroa.
Vaelluksen päätepisteessä Bunkkerimuseon ravintolassa on tarjolla keitto ja kahvi lisukkeineen 15 euroa. Lisätiedot aterioista.Tapahtuma päättyy loppuhartauteen noin kello 16. Sen jälkeen paluukuljetus (hinta 5 euroa) lähtöpaikalle
Lisätietoja Virolahdella Liisa Hanski 040 744 75 61, Kaisu Rokka 040 744 80 35 Evakkolapset Lauri Kosonen 0400 259 005, Anne Kuorsalo 040 524 52 93
Ryhmien toivotaan ilmoittautuvan 16.7. mennessä Sirkka-Liisa Kouki 0500 553 338 tai [email protected] Majoitusta voi kysyä Harjun oppimiskeskus 044 739 40 40
Lisätietoja www.evakkovaellus.fi
Valtioneuvos
Riitta Uosukainen 4.7. 2009
Evakkoudesta
selviytymisen sietämätön keveys
Mistä
on kysymys, kun satamäärin kokeneita, sananmukaisesti aikuisia
naisia
ja miehiä kokoontuu yhteen muistelemaan kaikkea muuta kuin helppoa
ja
mieluisaa evakkoon joutumisen vaihetta 65 vuoden takaa? Mistä on
kysymys,
kun tässä suhteessa merkkivuosia 1940 ja 1944 ei voi ohittaa?
Juhlasta ei ole
kysymys. monimerkityksisistä merkkivuosista sitäkin enemmän.
Evakkous on
selvästi vaikuttanut sen kokeneisiin ihmisiin, se on jäytänyt
tai
katkeroittanut tai antanut empatian kykyä eri syistä pakon
edessä liikkeelle
joutuneita kohtaan tai lisännyt yleistä elämän ymmärrystä,
vieläpä
luovuutta.
Jokaisella
evakolla Suomessa on oma tarinansa, minullakin. Minut on tehty
Enson valtauksen kunniaksi Kotkassa, missä äitini ja isosiskoni
olivat
evakossa talvisodan jälkeen. Heti palattiin Jääsken Ensoon,
kun mahdollista
oli, ja siellä pääsin syntymään 18.6. 1942
jatkosodan aikana. Syntymäni oli
dramaattinen, äiti joutui synnyttämään minut yksin,
kun muut olivat
pommisuojassa. Vuosi oli kuulu jäisten lanttujen vuosi, mutta toiveikkuutta
oli silti ilmassa; oli päästy kotiin. Mutta tasan
kaksivuotissyntymäpäivänäni tuli uusi lähtö.
Meillä se oli sikäli yleisestä
poikkeava, että matkustimme "omalla piletillä" ja
omaan osoitteeseen, äidin
sukulaisiin Lempäälään. Ei ollut samanlainen kuin
Antrean emännän
tilanne: "Mikäs täs ois kävelles, ko tietäs
mihi mänis ja mitä tekis ja
millo takasii tultais." Se ajatus oli tuhansien ja tuhansien, joille
osoitteeksi
oli annettu: pohjoiseen päin.
Joka tapauksessa
samalla matkalla ollaan vielä. Evakkous ilmenee syvästi
ajatuksissa ja hupaisasti arjessa: en millään henno heittää
pois vaatteita
ja tavaroita; niitähän voi vielä tarvita. Ja aina ostan
kasvunvaraa, niin
että lapsenlapsen Berliinin-tuliaishattukin hulahti syvälle
otsalle.
Perheemme
palasi tynkä-Vuoksenlaaksoon yhtä kaikki syksyllä 1944.
Jääsken
Ensoon ei ollut paluuta, mutta isä halusi niin lähelle kuin
mahdollista,
että olisi lyhyt matka mennä takaisin. Vanhempani eivät
käyneet koskaan
entisellä kotiseudulla. Karjalaisuus jatkui edelleen, uusin vivahtein.
Enson
tehtaiden piiput röyhyävät edelleen niin, että ne
näkyvät ikkunaamme Imatran
Rautiossa, nyt ne tuottavat International Paperille (USA). Välissä
on
maailmojen raja. Meille ei päässyt kasvamaan kaihoilevaa asennetta;
aurinko
ei voinut paistaa niin hillittömästi enemmän ennen vanhaan
Ensossa, kun se
on niin lähellä Imatraa. Jääski-seuran mukana on
kyllä retkiäkin tehty ja
mieheni sukulaisten kanssa Kannaksella. Olen sekä arki- että
juhlakarjalainen. Isäni oli leimallinen karjalainen, iloinen, vilkas,
herkkä, erinomainen seura- ja musiikkimies. Teuvalla syntynyt äitini
tuotiin vauvana
Kannakselle, ja hän oli hyvinkin karjalaisuutta arvostava ja korostava,
jos
kohta tiettyä eteläpohjalaista komiahenkisyyttäkin ilmeni.
Minulla
on kaksi voimanlähdettä: olen nainen ja olen karjalainen.
Kumpaakin
ominaisuutta on pyritty käyttämään nöyryytyksen
ja alistaminen välineenä,
mutta olen kaikissa vaiheissani tehnyt voitavani saattaakseni
konkreettisesti näkyville naiseuden ja karjalaisuuden parhaat puolet
ja
voiman. Evakkous on tuonut vahvan lisävivahteen karjalaisuuteeni.
Toimin
seitsemän vuotta Karjalan Liiton varapuheenjohtajana ja annoin
valtaosan ns. vapaa-ajastani karjalaisuuden, karjalaisen kulttuurin,
evakkokarjalaisuuden hyväksi. Nämä ihanat ihmiset ympäri
Suomen kaipasivat
kuulijaa ja puhujaa, ja iloiten heidät kohtasin. Heillä ei
ollut kriisiapua.
Valtavasti ongelmia oli padottu puhumattomuuden, virallisen vaikenemisen
ja
yksityisen mykkyyden sisään.
Toisensa
heillä kuitenkin oli. Karjalaiset ihmiset ymmärsivät
toisiaan.
Sodan jälkeen oli kuitenkin peräti rankkaa työtä,
oli jälleenrakennuksen
aika, miehet palasivat sodasta, mutta monet psyykkisesti, fyysisesti
tai
sosiaalisesti vaurioituneina. Tilannekatsaus on hurja: 410 000 evakkoa,
yksitoista prosenttia väestöstä joutui etsimään
uuden asuinsijan. Kartasto
karjalaisten sukunimistä kertoo, miten karjalaiset sirottuivat
ympäriinsä,
mikä hajotti suvut ja vaaransi perinteen. Suomi menetti kymmenen
prosenttia
pinta-alasta, kaksitoista prosenttia peltopinta-alasta, kymmenen prosenttia
teollisuustuotannosta, 900 kilometriä rautatietä, 600 koulutaloa
ja
kulttuurilaitoksia. Ja rankimmin tämä suonenisku koski tietysti
menetettyyn,
liioittelematta sanoen ihanaan alueeseen ja sen diasporaan joutuneeseen
väestöön.
Ihme on,
miten nopeasti karjalaiset uusilla asuinsijoilla löysivät
itsensä
ja toisensa. He kyllä selviytyivät, mutta sielullinen hinta
oli kova. Eeva
Kilpi on luonnehtinut ylittämättömästi tuon konkreettisen,
sosiaalisen
selviytymisen Elämän evakossa:
"Syntynyt
siellä, kotiseudullaan, ollut siellä kotonaan, vain siellä,
sen
jälkeen elänyt evakossa, evakkona koko elämänsä,
pärjännyt yleensä kyllä,
jopa menestynyt, pakkohan karjalaisten on ollut menestyä, eivät
he olisi
selviytyneet Suomessa muuten, siinä sivussa elvyttäneet Suomen
talouselämän,
ja kulttuurin, sanoisi joku, rikastuttaneet kirjallisuutta, luoneet
taidetta, vaikka eivät kansanrunoja onnistuneetkaan pitämään
omissa
nimissään, vaan nekin ryöstettiin heiltä kuin sampo
ikään;
parantaneet suomalaisten rotuominaisuuksia naimalla hämäläisiä,
levittäneet
tasa-arvoisuutta ja demokratiaa Pohjaamalle, sovitelleet satakuntalaisten
riitoja, liennyttäneet uusmaalaisten jäykkyyttä ja kutitelleet
heidän
ylhyyttään, tulleet toimeen jopa savolaisten kanssa. Antaneet
ensin maansa,
sen jälkeen panneet kaikin tavoin likoon itsensä, koska eivät
osaa elää
toisin eivätkä siedä muita ihmisiä muuten kuin tavalla
tai toisella
sulkemalla heidät syliinsä, luovuttaneet kaiken paitsi sen,
mitä mitään ei
voi riistää, muistonsa."
Eeva Kilven
tekstissä puhuu vahva ihminen. Kaikki eivät olleet yhtä
vahvoja,
monen evakkolapsen koko elämää on leimannut alemmuudentunto,
muisto
koulukiusaamisesta ja syrjinnästä. Valtaväestö on
totisesti antanut
ymmärtää, ketkä olivat "alempia ihmisiä".
Vivahteita näistä asenteista
ilmenee edelleen. Paljosta on ollut vaikea antaa edes vähän,
vaikka toisilta
meni kaikki. Tällaisissa keskusteluissa minun silmissäni leimahtaa,
kasvan
viisi senttiä ja lumikuningattaren äänellä annan
takaisin muistuttaen, että
puhutte evakolle.
Karjalan
Liiton tehtävät jätin jääviyden tähden
ministeriksi tultuani 1991.
Useaan otteeseen toivoin, että kiinnitettäisiin huomiota evakoita
koskeviin
psykologisiin ja sosiologisiin ilmiöihin. Lapset ja teini-ikäiset
evakot
ansaitsevat tutkimusta ja edes myöhäistä tukea. Kuka
mittaa noiden aikojen
aikuisten ja lasten uupumuksen? Missä mittarit toisella kymmenellä
olevien
poikien ja tyttöjen työsuorituksille? Tutkimusta onkin tehty.
Netissä on
paljon pätevää aineistoa, Pirkko Sallinen-Gimpl, Anne
Kuorsalo, Iris
Saloranta, Erkki Kujala, Marja Marttila, Pirjo Riitta Rintanen ja muut
ovat
tehneet hyvää työtä omalta pohjalta.
Evakkoina
me kuljemme koko ikämme. Ainakin minulla on juuret ja ilmajuuret,
joita käyttelen tilanteen mukaan. Karjalaisuus ei ole uhanalainen
maapalloistumisessa. Se edellyttää kuitenkin vahvaa, rimpuilematonta
itsetuntoa, jota kyllä karjalaisissa riittää -- eivät
he muuten olisi
selviytyneet. Mitä heimomme ihmiset ovat evakossakin voineet antaa?
Henri
Bromsin mukaan karjalaiset ovat hyvin sensuelleja, ja he tajuavat symboleja.
Heillä syöminen, juominen, tanssi, laulu ja uskonto ovat iloisena
sekamelskana mutta silti harmoniassa. Vaikka elämä on heitellyt
kuin Luoja
kerjäläistä, karjalaisten identiteetit ovat säilyneet
pitäjän tarkkuudella.
Tänne
valmistautuessani näin tutkijainkin teksteissä väitteen,
ettei
karjalaisilla ole maakuntaa Suomessa. Totisesti on! Meillä on Etelä-Karjala
ja meillä on Pohjois-Karjala ja meillä on sitten evakoiden
Karjala
kaikkialla. Tätä vaellusta liikkeelle lähettäessäni
toivotan tervetulleiksi
kaikkiin näihin maakuntiin. Eikä niistä taas kumpikaan
saa julistautua
ainoaksi Karjalaksi; sellaista ilmapiiriä tahtoo Pohjois-Karjalassa
ilmetä,
vakka sen murrekin kuuluu savolaismurteisiin.
Kolmas
valtakunnallinen Evakkovaellus alkaa. Eikä sen katselijoiden mieleen
juolahda enää sanoa niin kuin Tammelassa alkuperäisen
evakkovaelluksen
aikana.
Äiti illalla kysyi pojaltaan, minkälaisia evakot olivat. Poika
huokaisi: ne
olivat melkein ku ihmisiä.
Ihmisiä
olemme, monessa tulessa karaistuja. Eikä meillä muuta lohtua
ole
kuin toisemme -- täällä Jumalan kämmenellä.
__________________________________________________________________________________________________
Virolahden
Evakkovaelluksesta syntyi tutkimusta
Evakkovaellus
teki mahdolliseksi kokea menneisyyttä nykyisyydessä. Näin
voi
tiivistää ja yksinkertaistaa Virolahdella 10.6. 2006 järjestetystä
ensimmäisestä Evakkovaelluksesta tehdyn tieteellisen esityksen
johtopäätöksiä.
Tampereen
yliopiston yhteiskuntatieteiden laitoksella työskentelevä
tutkija
Anna-Kaisa Kuusisto-Arponen on analysoinut Evakkovaellusta
englanninkielisessä tieteellisessä julkaisussa "Social
& Cultural
Geography", joka keskittyy sosiaali- ja kulttuurimaantieteen aiheisiin.
Tieteellisiin
julkaisuihin valittavat tekstit karsitaan tarkkaan ja niissä
julkaiseminen tuo pisteitä virkoja ja apurahoja haettaessa, joten
kyse ei
ole mistä tahansa kirjoituksesta.
Kuusisto-Arponen
toteaa, että tunteiden kirjo vaelluksella oli vaikuttava:
iloa, helpotusta, tuskaa jopa pelkoa. Ihmisten reaktiot vaihtelivat
sisäänpäin kääntymisestä tanssiin, jotkut
vaihtoivat puheen karjalan
murteelle. Rooli-leikit kuuluivat asiaan. Tutkija kirjoittaa tavanneensa
80-vuotiaan, joka kertoi olevansa 14-vuotias ja etsivänsä
äitiään, joka
kulkee samaa evakkotietä kahden pienemmän lapsen kanssa.
"Me
molemmat tiesimme, että keskustelumme oli sekoitus menneisyyttä
ja
nykyisyyttä. Kuitenkin sillä oli molemmille ainutlaatuinen
merkitys",
päättelee tutkija.
Ihmiset
jotka eivät olleet ennen tavanneet, puhuivat toistensa kanssa.
Muistoja kerrottiin ja muisteltiin. Useat keskustelut alkoivat sanoilla:
"Kun minun piti jättää koti..." Näin kokoaa
Kuusisto-Arponen vaikutelmia
vaellukselta.
Hän
selvittää kansainväliselle tiedeyhteisölle myös
sitä, miten pakotettu
siirtyminen
jätti suomalaisiin evakkolapsiin pysyvän jäljen, vaikka
heidän piti
kasvaessaan teeskennellä, että he ovat unohtaneet sotakokemukset.
Vasta nyt
lapset ovat saaneet äänensä kuuluville.
Vaellus
oli sekoitus mennyttä ja nykyistä maisemaa, yhteisöllisiä
ja
yksilöllisiä toimintatapoja sekä tietoista ja tiedostamatonta
tilan
kokemusta. Reitin teki ainutlaatuiseksi se, että samaa tietä
pitkin olivat
evakot kulkeneet. Historiallisella ja autenttisella ympäristöllä
oli tärkeä
osuus.
Vaellus
on osa uutta tulkintaa
Kuusisto-Arponen
päättelee, että Evakkovaellus on osa uudenlaista
karjalaista narratiivia, tulkintaa. Perinteinen kansallinen tulkinta
korostaa karjalaisten sopeutumista sodan jälkeen, karjalaisten
oma tulkinta
painottaa sankarillista selviytymistä. Nyt on nousemassa tulkinta,
joka
korostaa ruumiillisia kokemuksia ja muistoja sekä niiden pitkäaikaisia
vaikutuksia.
Tutkijan
mukaan vaellus kunnianosoituksena hyödynsi juuri liikkumisen
kokemusta niin, että fyysisen liikkumisen kokemus yhdisti ruumiin
ja
muistot. Samalla se toi esiin myös muita evakkouteen liittyviä
muistoja ja
tekijöitä. Vaikka vaelluksella oli alkunsa ja loppunsa, silti
osa sen esiin
tuomista kokemuksista oli ajattomia, menneisyyden katkelmia, päättelee
Kuusisto-Arponen.
Hän
toteaa että näkymättömän ja unohdetun tekeminen
käsitettäväksi on
haaste. Hän viittaa vanhaan filosofiseen termiin "khora".
Hänestä se sopii
tavoittamaan erilaiset merkitykselliset paikat kun tutkitaan lapsuuden
unohtuneita kokemuksia.
Khoraa
voi luonnehtia eräänlaisena ajan ja paikan leikkauspisteenä,
puolimatkana. Se viittaa paikkoihin joilla ei ole pysyvää
rakennetta ja
jotka ovat luonteeltaan ajattomia.
Kuusisto-Arponen
on tutkinut ja vertaillut suomalaisten evakkolasten ja
sotalasten paikkatunnetta.
Evakkovaelluksesta
syntyneen parinkymmenen sivun artikkelin otsikkona on
"The mobilities of forced displacement: commemorating Karelian
evacuation in
Finland", suomennettuna, Liikkeellä olon kokemukset pakotetussa
siirtymisessä, Karjalan evakuoinnin muistelua Suomessa.
Otsikon
termi "liikkeellä olon kokemus" tarkoittaa liikkumista
myös
historiallisissa, kulttuurisissa, sosiaalisissa ja poliittisissa ulottuvuuksissa.
Vaikka
Evakkovaelluksen on korostettu olevan kunnianosoitus kaikille Suomen
evakoille, Kuusisto-Arponen on keskittynyt tutkimuksessaan nimenomaan
Karjalan evakoihin.
Tutkimuskohteena
olleen Evakkovaelluksen kesäkuussa 2006 järjestivät
Evakkolapset ry. yhteistyössä Virolahden Karjala-seura ry:n
ja useiden
paikallisten järjestöjen kanssa. Samat järjestäjät
toteuttivat myös tämän
vuoden vaelluksen heinäkuussa 2009.
Anne Kuorsalo